Jokkis.net

[Jonik]

Sellaisen kysymyksen aiheen heitän ilmoille, että kuvailisitte hieman miltä ensimmäinen kilpailulähtönne tuntui ja miten se lopulta sujui. Tiimin junnu jännittää kovasti ensimmäistä kisaansa ja olisi mukava näyttää että ei ole ainoa.
Itse aloitin kilpailemisen vasta aikuisiällä, eikä lajin parissa juuri tuttuja ollut. Sovulla auto netistä, paperit kuntoon ja aivan ulapalla kisapaikalle Pohjois-Suomeen. Edellisenä yönä ei minuuttiakaan unta ja matkaan piti lähteä hyvissä ajoin. Kisapaikalla taisi muillakin olla hieman alkukauden jännitystä vatsanpohjalla ja tunnelma oli jotenkin jäyhää, yhtään ei tiennyt mihin oma varikko paikka kyhätään, miten katsastus hoidetaan yms. Vielä kun autosta löytyi katsastajien mielestä pari puutetta niin tuntui että äkkiä kotiin enkä enää naamaani täällä näytä. Onneksi pääsin kuitenkin ajamaan. Kun auto oli katsastettu ja odottelin omaa lähtöäni niin jostain syystä olo rauhoittui kummasti, olo oli ihmeen rento kun puin varusteet, kiinnitin vyöt ja siirryin keräilyalueelle. Itse lähtö sujui todella nopeasti ja kun kymmenen sekunnin taulu nousi ja vieressäni oleva iso Volvo ja toisella puolella Saab nostivat kierrokset niin silloin tuntui toisen kerran että mihin sitä on nokkansa mennyt työntämään.
Kun liikkeelle pääsi niin kaikki turhat asiat kyllä jäivät sivuun ja keskityin täysillä ajamiseen. Niin mukava kuin olisikin kertoa tuhkimotarina siitä kuinka heti voittoon niin joudun valitettavasti tunnustamaan että sain ajaa kaksi lähtöä ja molemmissa viimeinen.
Vieläkin näin 5 kisan veteraanina päivän ensimmäinen lähtö pistää vähän sykkeen nousemaan.
Kirjoitelkaahan muutkin kokemuksianne, kaikkihan sen ensimmäisen lähdön ovat joskus ajaneet;)

[emppu tuominen]

Minun eka lähtö oli joskus 80-luvun alussa Kukonkoivussa, tarkkaa vuotta en muista.
Lähdöstä jäi mieleen itse lähtö. Vasemmalla puolella viivalla oli Avikaisen Matti PV-volvollaan. Silloin ei ollut äänenvaimennusta, ja putki tuli ulos apparin oven alta. Kun lähettäjä nosti kätensä nosti Matti tietty kierrokset ja meteli oli "kauhea". Minä katsomaan että mikä "räjähti", ja tietty muut lähti ja minä jäin hämmästelemään räjähdystä
_________________
Historiam ignorat, non intelligit etiam recentioribus
emppu.tuominen(at)phnet.fi
0405950754

[Ari Pohjaniemi]

Jaa .. sehän oli 2007 rahtipalvi jm ähtäri kun koitui mulla ensimmäiseks kisaks. Edellisenä iltana autoo lastatessa jännitti niin helvetisti.. Varsinkin kun seurasi säätiedotteita.. Vettä tuli kuin aisaa ja rata suhteellisen liukkaan tuntunen kun kisa-aamuna sitä läpi käveltiin. Siinä sitten nuorten ja naisten ja vielä evk:n lähtöjä kattelles alko taas jännäämään niin pirusti kun näki ettei se eka mutka kauheen tilava paikka ollut. Useampi oikein huolella nurin.. Itsellä tuolloin 600 fiiatti ja oli vähän.. pieni olo. Kun se aika sitten koitti.. Yleinen! Äijä autoon, vöitä tiukalle ja viivalle.. huhhuh.. rystysen valkeena puristaa ratista.. kytkinjalka tärräs viivalla.. sitten .. lähettäjän käsi ylhäällä, ykkönen pesässä .. kierrokset ylös ja lippu! sit mentiin ja pirun sarvet kasvo päähän välittömästi.. Auto tuntu helpolta ajaa kelistä huolimatta, toki ajolinjat tottumattoman avonaiset ja sisäkurvi jäi usein auki... Semiin asti mentiin kuitenkin ja semin kärjestä se eka mutka sitten koitu ahtaaks.. tosin pyörillään pysyttiin mutta jäätiin lähdön kolmoseks ja ekaks tippujaks.. Hauskaa oli silti.
_________________
On se joskus valmis!

[citydog]

Eka lähtö kouvolassa vuotta en muista😥 pääsuoran päähän ja katolleen 😈 silti taistelin itseni viel sen päivän aikana sunnuntaille😊

[citydog]

Eka lähtö kouvolassa vuotta en muista😥 pääsuoran päähän ja katolleen 😈 silti taistelin itseni viel sen päivän aikana sunnuntaille😊

[pive]

Samasta aiheesta tekstiä.
http://www.jokkis.net/pulinaboxi/pb_index.php?th=1&msg=35571

[Juha Kalliomäki]

Aattelin laittaa omat tuntemukset.
Täytin 50 v ja samana päivänä ajoin ekan kisani Pellossa pappaluokassa.
En ollut ajanut oikein millään autolla edes jäällä, joten ajamisesta en tiennyt mitään.
Pojan huoltomiehenä olin ollut useammassa kisassa, joten kilpailun kuviot oli tutut.
Ihmettelin, kun vetäessäni ajokamppeita eka kerran elämässäni päälle mua ei jännittänyt yhtään, toki en tiennyt mitä odottaa.
Autossa oli numero 50 syntymäpäiväni kunniaksi. Olin lähtemässä ekaan lähtööni, huoltomieheni kertoi, että Kalmukoski on sitten viivalla sun vieressä. Tiedän Kalmun olevan huippukuski, mutta silti ajattelin vain nauttivani siitä, että olen mukana ja voitan itseni.
Viivalla oli aivan mahtava tunne - ihan sama kuinka menee kunhan saa olla mukana. Sitten 10s taulu - valot - ja sitten mentiin. Meikä polki Fiiua kuin vanhaa singeriä ja sitten tultiin ekaan mutkaan. Tajusin totuuden todella äkkiä, kun piti alkaa kääntyä kurviin - en tiedä miten pitää ajaa, kun en ollut koskaan ajanut näin lujaa
Auto lähti luisuun ja sitten korjausliike, jonka seuraksena melkein ajoin penkan yli, mutta sain pidettyä kuin ihmeen kaupalla auton näpeissä.
En ollut kyseisellä autolla ajanut metriäkään aiemmin.
Matka jatkui ja maaliin päästiin. En muista olinko viimeinen, mutta sillä ei ollut merkitystä, koska olin voittanut itseni.
Jokusen kisan olen ajanut sen jälkeen ja annan neuvoksi - älä mieti turhia menestymiseen liittyviä juttuja, vaan nauti.
Jokainen huippukuskikaan ei voita aina lähtöänsä tai koko kilpailua.
Ja tärkein on muistaa, että vain ajamalla kisoja voi kehittyä.