Talvimestaruuden puolustaminen – Osa 2
Härmässä VakioTechin hallilla valot ovat palaneet ahkeraan ja Talvimestaruus-auto on valmistunut hyvissä ajoin. Työtä on saanut tehdä enemmän kuin tarpeeksi.
- Rahallisesti korityöt ei ole ollut iso panostus. Usiampi neliö on pelliä mennyt ja kolmen miehen työtunnit se on vaatinut. Takapyöränkaaret tehtiin samalla isommiksi. Piikkipyörät kyllä mahtuivat, mutta ei oteta silti riskiä, että pompuissa nastat raapivat koriin, tarkensi Janne Alasaari.
Metallitöiden pitkään listaan kuuluivat myös kaarityöt.
- Oviputki piti lisätä ja toista muuttaa kun osui pahasti kyynärpäähän. Taakse tuli poikkiputki turvavöille, kun nuo hattuhyllyt näissä autoissa monasti on vähän mitä on. Etuputki piti vielä korjata. Se oli melkoinen väkerrys. Ei ole saman henkilön tekosia kuin perushäkki. Kehikko on ihan hyvin tehty, kertaa Alasaari.
- Ruostevikoihin pitäisi muutenkin kisoissa paljon tarkemmin puuttua. Näitä silikoonipaikkoja on autoissa aivan liikaa. On helmoja missä reiät on paikattu teipillä ja maalilla. Se on jo turvallisuuskysymys.
- Se asenne kuin on se, etten viitsi korjata kun auto menee kuitenkin kaupaksi. Saa se seuraava korjata. Siinähän se auto kisasta toiseen huononee ja autojen määrä vähenee, kun kukaan ei niitä vikoja korjaa.
Työlistaa
Kaluston pitkän seisonnan takia bensalinjat, sähköt sekä jarrut on saanut tehdä kaikki uusiksi. Ohjauksessa hammastankoa on sorvattu rungosta, että on saatu hieman kääntyvyyttä lisää. Myös moottoriosastolla on saatu valmista tuotetta.
- Voi kyllä sanoa, ettei ihan yhtä hyvää moottoria saatu tehtyä kuin Ylitornion kone oli. Osat on suurinpiirtein samanlaisia, mutta ei niistä aina tule yhtä hyviä. Se ei aina ole niin yksinkertaista miksi. Yritetään tehdä muut asiat paremmin.
Koeponnistus
Testiä joukko pääsi ajamaan Evijärven jääradalla kahteen otteeseen. Ainoastaan Pappa-luokan kuljettaja ei ollut paikalla. Ensimmäisellä yrityksellä ilmeni vaihdelaatikkomurheita.
- Vähän oli vaikeuksia, kun kolmonen ei meinannut pysyä päällä. Käytiin toisen kerran koittamassa ja kaikki toimi. Alustallekaan ei tarvinnut tehdä mitään. Kori oli kohdallaan ja vetopitoa löytyy.
- Mahdollisimman tihiä laatikko pitää olla kun rata on tuollainen syherö. Vetopidon pitää olla kohdallaan. Lähdön merkitys korostuu yhden ajolinjan radalla, missä ohituspaikkoja ei juurikaan ole.
- Mielenkiinnolla odotan minkälainen keli meitä Saarijärvellä odottaa. Täytyy järjestäjienkin olla valmiina siirtämään penkkoja kun se rata alkaa kulumaan.
Jos finaaliin
Mukana testaamassa kalustoa oli myös puolustava Talvimestari Petri Kumpula.
- Pärjäämään lähdetähän. Pyrkimys olisi A-finaaliin päästä ja siellä katsotaan miten käy. Taso on niin kova, että pienetkin asiat ratkaisevat.
- Nämä on aina lähtemisen kannalta hankalia autoja talvella, vaikka testeissä auto tuntuu kuinka hyvältä. Muuttujia on aina, esimerkiksi pakkaskelillä on kova jää, lämpimällä pehmeä ja spoorit vielä siihen mukaan.
- Se on talvella niin tärkeää, että saa auton starttaamaan. Siihen on panostettu pidentämällä ykkösen välitystä sekä pehmentämällä alustaa.
- Meillä on yksi hyvä sarja tosi vanhoja pyöriä. On monta kertaa sanottu, ettei enää näitä. Reunoilta puuttuu nastoja ja sivuttaispito on huonontunut. Mutta lähtöpito on huomattavasti parempi kuin uudemmissa pyörissä. Vaikka se sivuttaispito on huonompi, niin vaikeampi se on takajoukoista yrittää nousta. Startti ratkaisee, toteaa Kumpula.
Emilia Alasaari aloittaa juttumme Fiatilla lauantaina kisailun naisten luokassa. Sunnuntaina Petri Kumpula ajaa yleisessä luokassa ja Timo Väisänen Paappa-luokassa. Jokamiehenluokan Talvimestaruus-kisa ajetaan Saarijärvellä 2.-3. maaliskuuta.
