Tavoitteena finaalipaikka – Osa 1
Kardaanikuljettajana ja nimenomaan akselinsiirto-kalustosta tunnettu Aleksi Marjoniemi rakentaa autoa Saarijärven Talvimestaruuskisoihin. Marjoniemen tavaramerkkinä on ollut maksimaalinen akselien siirtäminen. Osa ei suuntauksesta tykkää ja olisi kieltämässä sen ulkonäöllisistä syistä, mutta Marjoniemi on asiasta eri mieltä.
- Akselinsiirto on halvin virittämisen tapa ja helppo keino parantaa kardaaniauton kilpailukykyä. Siirretään akseleita maksimit ja laitetaan rautaa konttiin, se auttaa lähtökiihdytyksessä, naurahtaa Marjoniemi.
Pääasiassa kardaaneja
Udeltaessa rakennettujen autojen määrää, linjalle laskeutuu ynnäilytauko.
- Pitää oikein muistella montako uutta autoa on tullut tehtyä, seitsemän on tullut rakennettua. Vanhoja on ollut paljonkin. Hiljattain olen alkanut tekemään akselinsiirto-elvytyksiä myös näissä vanhemmissa koreissa. Niitä on nyt valmistunut pari.
- Kardaaneja ne kaikki muuten ovat olleet, mutta yksi Fiat on uusien projektien joukkoon mahtunut. Kardaaneista nimenomaan pidän ja olen pyrkinyt tekemään erilaisista autoista. Pikku-Volvoja ja Ford Escortteja kaikilla riittää muutenkin.
Projektin kohde
- Auto on ostettu pari vuotta sitten Honkakankaan Petriltä. Piti oikein käydä Laitilassa asti ajamassa kilpaa, että samalla reissulla tuli se haettua.
Matkaa reissulle tuli reilu 470 kilometriä suuntaansa. Mukaan tarttui Volvo 244, jolla on historiaa Endurance myyntiluokan autona. Katsastuskorttikin on 90-luvun puolelta.
Ajokiksi valikoitui juuri tämä yksilö, koska pihalla ei löytynyt sopivan kilpailukykyistä kalustoa valmiina.
- Periaatteessa vaihtamalla tukivarret tämä auto olisi ollut suoraan valmis viivalle, mutta tavoitteena Saarijärvellä on EVK-luokan aakkos-finaali. Muutoksien jälkeen tällä autolla se pitäisi olla mahdollista jos kaikki onnistuu.
Purkutöillä liikkeelle
- Peltitöillä homma aloiteltiin. Kaikki akselistot piti riisua ensin pois ja tehdä tilaa uusille. Useampi laikka on mennyt, kun leikkaa uuden paikan taka-akselille. Runkopalkit, lattiat ja ovet täytyy silputa tieltä. Ja tietenkin samalla pääkaaren takaa turvakaaret menevät uusiksi, kun ne yleensä on tehty siihen vanhaan pyöränkaareen.
- Koneen paikkakin hieman muuttuu, korvakot olisi muutenkin pitänyt tehdä uusiksi, kun etuakseli siirtyi alta pois.
Uutta tilalle
- Mittailua on tehtävä, kun siihen tyhjään reikään ruvetaan akselia sovittamaan. On tärkeää tietää millä korkeudella korvakot ovat ja akseli on varmasti keskellä autoa leveyssuunnassa. Sitä mittanauhan käyttöä siinä riittää kun suunnittelet runkopalkit ja iskarien paikat.
Kun on jokamiehenluokasta kyse on tärkeää pitää kulut alhaisina. Metallin hinnan ollessa korkea, nousee kierrättäminen kunniaan.
- Yleensä yritän käyttää tehokkaasti olemassa olevat pellit hyödyksi. Esimerkiksi irrotetut kaaret uudelle paikalle. Aika paljon tulee käytettyä tynnyreitä hyödyksi mm. taka-akselin kaarissa ja taka-akselin koteloinnissa. Monelle yritykselle tynnyrit ovat vain jätettä ja niitä saa ilmaiseksi. Teen taka-osan ensin kiinnittämällä tynnyrin ja siihen väännän runkopalkin. Turvakaariputkesta taivuttaen tynnyrin muotoja mukaillen, en usko että siitä heikompi rakenne tulee. Koen, että se on nopein tyyli tällaisissa elvytys-hommissa.
- Noin 300 euroa on rahaa mennyt tähän muutokseen. Palkkia pitää olla ja rauta on verrattaen kallista. Tynnyreitä saa omalta maatilalta mitä on tarvinnut. Yllättävän vähillä peltineliöillä pääsee, sitä menee lähinnä etuakselin sisälokasuojiin.
Mitä neuvoja antaisit aloittevalle kuljettajalle, joka aloittaa kalustoa rakentamaan?
- Ainakin pitää kysyä joltain kokeneemmalta vinkkejä. Kyllä minäkin olen ottanut mallia toisesta jo valmiista autosta. Raahannut korin tallin viereen ja mittaillut mm. linkkikorvien väliä ja tolppien kulmia kun ei niitä välttämättä muista.
Jatkamme projektin seurantaa...
